Sateensiniset maljakot ja lähestyvä talviloma



Sunnuntai. Sade piiskaa ikkunaa taukoamatta. Länsi-Eurooppaa riepotellut Dennis myrsky saapuu Suomeen illalla tuoden mukanaan lisää tuulta ja sadetta. Näyttää vahvasti siltä, että talvi voidaan unohtaa eteläisessä Suomessa tältä erää. Vallitseva säätila vaikuttaa selkeästi myös sisustuspäätöksiin. Huomasin, täysin asiaa ajattelematta, asettavani tuoreet leikkokukat vedensävyisiin maljakoihin. Kukat enteilevät värien puolesta kevättä, kaipaan ruokottoman kelin vastapainoksi elämään annoksen keväistä hempeyttä ja vehreyttä.

Talvilomaan on aikaa muutama viikko ja meillä on kaikki lomaan liittyvät asiat levällään kuin Jokisen eväät. Koska toimin perheen virallisena lomasuunnittelijana poden asiasta syyllisyyttä. Päätin, että haen aiheeseen inspiraatiota viikonloppuna mm. ig:n puolelta. Ystävien ja sometuttujen lomakuvat laskettelurinteiltä, kaupungeista ja palmujen alta värittävät ig feedin ja tarjoavat runsaasti ajateltavaa. Makaan sohvalla ruutua tuijottaen ja loputon kuvavirta täyttää verkkokalvoni. Vartin ruudun tuijottelun jälkeen tunnen kuinka FOMO iskee. Liikaa vaihtoehtoja ja liian vähän aikaa kaiken kokemiseen! Mitä lapset haluaisivat tehdä, entä mies? Vedän henkeä ja rauhoitun. Mietin hetken, mitä itse toivon tulevalta lomalta eniten? Erityisesti toivon lomalta lepoa, aikaa lukemiselle ja joutilasta yhdessäoloa. Toisten valmistamat ateriat ja pieni hemmottelu olisi myös plussaa. Kaikkein parasta on kuitenkin saada poika perheen pariin Vuokatista. Pojasta itsestään olisi varmaan päivittäisen Kainuu elämän jälkeen ihan eksoottista viettää lomaa kotona Espoossa. Ehkä sillä lomapaikalla ei loppujen lopuksi ole niin suurta väliä vaan tärkeintä lienee, että oikea porukka on kasassa. 

Poika on viettänyt nyt 6 kk opiskelijaelämää toisella paikkakunnalla ja on ollut hauskaa huomata kuinka useat asiat ovat muuttuneet siitä, kun hän asui kotona. Aiemmin esimerkiksi pojan ja minun väliset puhelut olivat pituudeltaan noin 10 sekuntia, kun nyt uusi ennätys taitaa olla 60 minuuttia. Puheluiden pituuden lisäksi keskustelujen sisältö on muuttunut ja syventynyt. Viikolla kuuntelin sivusta, kun mies jutteli pojalle ja pääsin todistamaan seuraavanlaisen keskustelun:

Mies antaa treffineuvoja pojalle puhelimessa. Poika ei ole pyytänyt neuvoja ja tuskin häntä edes kiinnostaa keskustella aiheesta. ...”niin, että jos joskus menet treffeillä syömään, niin älä ota mitään vaikeasti syötävää tai mitään, mikä alkaa instant pierettämään” Ok!

Pieni blogitauko on ilmeisesti kaventanut ajatteluani siinä määrin, että minun on todella vaikea keksiä aiheita, joista teille kertoisin/kirjoittaisin. Jos teillä on ideoita aiheiksi, niin heittäkää niitä kommenttiboxiin, kiitos!

Oikein hyvää hiihtolomaa kaikille Etelä-Suomen lomailijoille!




Terkuin, Mervi

Kommentit

Suositut postaukset