Sunnuntai perinne

Melkein joka sunnuntai aamiainen samalla kaavalla. Välillä ehdotan muutoksia, mutta yleisö ei halua. Tytär totesin tänään, että hän haluaa jatkaa perinnettä sitten omassa perheessään. "Meinaat siis tehdä joka sunnuntai samanlaisen aamiaisen, eli munakokkelia, pekonia ja tuoreita croisantteja?", kysyin. "Ei, kun mies tekee, minä nukun pitkään", hän vastasi. Niinpä tietenkin, hän haluaa siirtää perinteen eteenpäin tismalleen samanlaisena.

Sosiaalista mediaa selaillessa tulee väistämättä mieleen, että kaikki muut jaksavat olla aktiivisempia viikonloppuisin. Olisihan tänäkin viikonloppuna ollut paljon mielenkiintoista nähtävää, Kentin konsertti yhtenä esimerkkinä. Mutta kun ei saa aikaiseksi, ei sitten millään. Kotona lepäily ja touhuilu houkuttelee tällä hetkellä paljon enemmän. Tämä ei toki koske kaikkia. Tytär on kyläluutaillut meidänkin edestä. Eilen oli kaverin Halloween synttärit, tänään toisen kaverin saman teemaiset kekkerit.

Poika on viettänyt pientä urheilutaukoa ja syventänyt ystävyyssuhteinaan verkkopelikavereihin. Skype on auki koko ajan. Linjan toisessa päässä on ollut usein samanhenkinen poika pohjois-Suomesta. Tullut melkein tutuksi jo meillekin. Se hyvä puolihan noissa nykyajan peleissä on, että niitä pelataan yhdessä muiden kanssa, ja uusia tuttavuuksia on tullut ympäri Eurooppaa. Ehti kuitenkin leipomaan köksän läksyiksi tulleet sämpylät. Ei tosin aikonut tehdä ihan heti uudelleen, kun tuhlaantui yli tunti tehokasta peliaikaa.

Vaimo väsytti itsensä treeneissä sen verran perusteellisesti, että kiukutteli pyykkikoneella solmuun menneitä paitoja. Kävin avaamassa solmun, ettei tulisi sen pahempaa hammasten kiristystä.

Näistä tunnelmista kohti uutta viikkoa.

Petri