Pepen lauantaiaamu

Minulta kysytään: miten Pepellä menee? Mitä Pepelle kuuluu? Kiitos kysymästä, Pepe voi oikein hyvin! Karvakorvan viikonloppu alkoi rennosti hyvin nukutun yön jälkeen. Pepellä ei ole viikonloppuisin mitään kiirettä aamulenkille, vaan se mielellään köllöttelee makkarissa arkiaamuja pidempään.  

Työviikko oli vienyt emännän voimat siinä määrin, etten jaksanut perjantaina tehdä ruokaostoksia. Niinpä lauantaiaamuna nälkäisiä lapsia ja Pepeä tervehti jääkaapissa vain valo. 

Pepen aamulenkki suuntautui siis lähikauppaan. Onneksi kaupan tiskistä löytyi vasta paistetut croissantit ja kahvimaitoa. Näiden lisäksi puristin kaupan mehukoneesta mukaan litran tuoretta appelsiinimehua. Pepeä muistettiin paketilla lihahyytelöä. Se antaa mukavasti lisämakua raksuille.

Kotona mies oli ehtinyt kattamaan pöydän ja suunnitteli pojan kanssa viikolla alkaneen isä-poika projektin seuraavaa vaihetta. Tästä hermoja ja kärsivällisyyttä koettelevasta projektista on tulossa lähiaikoina juttua myös blogiin. 

Pepen ajantaju ei ole kovin kummoinen, mutta koiruli tuntuu tietävän milloin on viikonloppu. Viikonloppuaamuisin se on erityisen iloinen ja leikkisä. Tänään se onnistui houkuttelemaan palloleikkiin tyttären ja pojan. Lapset vedättivät Pepeä pallopelissä ihan 6-0, mutta se vain riemastutti koiraherraa. 

Yhteisen pelihetken jälkeen Pepelle olisi ilmeestä päätellen maistunut tyttären leipomat muffinssit. Makea toive jäi kuitenkin toteutumatta, vaikka kenellekään ei jäänyt epäselväksi vihjailevan katseen merkitys. 

Tyttö on opettanut Pepen hyppäämään taputuksesta syliin. Yhdellä valtavalla loikalla Pepe laskeutuu tyttären syliin ja nostaa etutassut tämän olkapäille. Kaverusten mittasuhteet saavaat tempun näyttämään välillä varsin hurjalta. Kaksikko on kuitenkin toistanut hyppyä sellaisia määriä, että  se harvoin epäonnistuu.

Jos Pepeltä kysyttäisiin, niin se olisi varmasti sitä mieltä, että onni asuu lauantaiaamuissa. 

Mukavaa viikonloppua!

T. Mervi